Tänään mietin, että onpa siistiä, kun on elämää vielä niin
paljon edessä ja on mahdollisuus kokea ja oppia valtava määrä asioita. Life is
good!
Aloin eilen kirjoittamaan HEKS:a. Alkuun epätietoista
pohdintaa siitä mitä haluaisi oppia, miten ja miten sitä arvioisi. Miten tässä
vaiheessa voi vielä tietää mitä voi ja haluaa oppia?? Ja mitkä asiat alkavat
kiinnostamaan, mistä ammentaa lisää, oikeastaan edes mitä nyt jo tietää siitä
mitä pitäisi tietää. Koska kyllähän tässäkin vaiheessa työ on enempi ja vähempi
opettamista, paljonkin on tullut opittua. Onko ne olleet ihan oikeita asioita,
tekeeko kukaan opettaja niinkuin minä teen, onko tekemisessä jokin merkittävä ero
kun siihen on saatu koulutus vai onko ne päivittäiset asiat ja ongelmat
hyvinkin samanlaisia...? Alkumetreillähän tässä vasta ollaan, vielä ei tiedä
missä se maali onkaan ja millaisena sen maaliviivan ylittää. Tämä koulutus
taitaa olla vähintään maraton. Juoksemisessa tiedän, että puolikas menee, mutta
opeopinnoissa taidan olla vasta-alkaja, peruskuntoa vasta alettu hakemaan :)
Ensin kirjoittelin siitä mitä olen tehnyt aiemmin, mitä jo
osaan, mistä on kokemusta, mitä olen opiskellut ja missä työskennellyt. Helpoin
osuus. Teinpä pari kaaviotakin monipuolistamaan tekstiä (ei tarvitse kirjoittaa
niin paljoa :)) Aiemmin luin jo opintosuunnitelmaa ja alleviivailin kohtia,
jotka kiinnostivat tai jollakin tavalla sykähdyttivät. Tein muistiinpanoja ja pohdiskelin
annettuja kysymyksiä. Hain kirjastostakin pari kirjaa, josko tänään
iltalukemisena selailisin niitä josko siellä olisi jotakin hyödyllistä. HEKS:n
pohja ei ole vielä lähellekään valmis, en siis ole edes aloittanut. Ajatus
siitä millainen käppyrä tai taulukko se voisi olla on jo mielessä, mutta kuinka
toimiva se on, sitä en tiedä. Kirjoitelmaa HEKS:a varten on jo. Hieman
ajatukset siitä mitä pitäisi tai voisi oppia alkoi kirjoittamisen myötä selkiintymään,
mutta rehellisyyden nimissä, hakuammuntaa tämä on. Innostuneella fiiliksellä ja
odottavaisin mielin kohti syksyä ja sitä kaikkea uutta mitä varmasti tulee
eteen.
Opiskelu (jos tätä alun hapuilua siksi voi vielä kutsua...)
tuntuu taasen aivan mahtavalta, vaikka ajan varastaminen koko perheen lomailusta
tuntuukin ikävältä. Lapsien on vaikea ymmärtää, mitä se äiti nyt opiskelee, kun
eihän se ole koulussa enää. Mutta ihana on ollut huomata, että lapset alkaa
olemaan sen verran isoja, että pystyn istahtamaan koneelle kirjoittamaan heidän
touhuillessaan omiaan. Edellisissä opiskeluissa tämä ei ole ollut mahdollista.
Toki keskittymiskykyä vaaditaan enemmän kun väkisinkin kirjoittamisen
keskeyttää jokin pyyntö taikka sisarrusten välinen rakkaus=kina.
HEKS:n kirjoittelu jatkuu ja sitähän päivitetään koko
opiskeluiden ajan. Jonkinlaista runkoa on hyvä saada itsellekin. Yritän
panostaa tähän nyt mahdollisimman paljon, hyvä suunnitelma antaa ohjenuoran opiskeluihin :)Onneksi sää on
suhteellisen sateinen, mitä parhainta kirjoittelusäätä pitelee... Ja lomaakin
jäljellä vielä reilu viikko ja ajatuksena saada ensimmäiset tehtävät suht
valmiiksi tokia lähipäiviä varten. Katsotaan kuinka käy!
