Tavoitteena maailman paras ammatillinen koulutus

Säännöllisten työaikojen jäädessä historiaan, pätkäopiskelu ja -työt arkipäiväistyvät, jokaisesta tulee mikroyrittäjä. Tätä on tai olisi digitalisaatio, joka haastaa perinteiset kasvatus- ja koulutusmetodit. Teknologia suosii kekseliäitä ja koulutettuja ihmisiä, mutta kaikki eivät tähän muottiin mahdu. Toisaalta koulutusjärjestelmämme on tehnyt suomalaisista yhden ammatin osaajia moniammatillisuuden sijaan. Julkisuudessa puhutaankin osaltaan nuorten kouluttamattomien ongelmista sekä liian koulutettujen huonosta työllistymisestä. Tutkimusten mukaan jo yhdenkin tutkinnon osan suorittaminen parantaa nuorten työllistymismahdollisuuksia. Tätä tulisi tukea kaikin keinoin. Valitettavan moni nuori on syrjäytymisvaarassa ja jää palveluiden ulkopuolelle laiskuuttaan taikka tietämättömyyttään. Toisaalta nykyisin melkein jokaisella on  useita ammattiuria elämän aikana. Tämä lisää tarvetta aikuiskoulutukselle. Etlatiedon toimitusjohtaja Petri Rouvinen ehdottaa korkeakouluihin lyhyitä perusopintoja, joiden jälkeen siirryttäisiin työelämään ja opiskeltaisiin lisäpalasia tarpeen mukaan. (HS 2015e. ; Nuorisotutkimusseura 2015 ;  Aamulehti 2015.) Tämä palvelisi sekä työelämää ja sen edustajia, kun työntekijät olisivat uniikkeja ja toisaalta myös säästäisi työntekijältä aikaa, kun ei tarvitsisi opiskella niin montaa vuotta.

Elinkeinoelämä on kampanjoinut nuorten työllistymisen puolesta. Työpaikalla tapahtuva opiskelu eli työssäoppiminen on tärkeä osa ammatillista koulutusta, joka usein avaa oven työelämään. Kaikki ammatilliset perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa myös näyttöinä. Näyttötutkinto on aikuisen ja työelämän tarpeisiin suunniteltu joustava ja asiakaslähtöinen tutkinnon suorittamistapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Tutkintojen suoritusmäärät ovat kasvaneet vuodesta 2000 17 000 vuoteen mennessä 2013 jo yli 33 000:een. Näistä yhä useampi suoritetaan oppisopimuskoulutuksella. (EK 2015a.; EK 2015b.)

Oman kokemukseni mukaan Suomi nojaa liikaa koulutukseen, koska kaikista ei ole opiskelemaan. Perinteiset hanttihommat ovat kadonneet ja kaikkien tulisi olla moniosaajia ja -tietäjiä. Toisaalta koulutukset ovat pitkiä ja saattavat uuvuttaa, vaikka opiskeltava ala sinällään olisi oikea. Tiedotusvälineissä on kirjoitettu viime kuukausina suurista leikkauksista koulutuksen osalta (HS 2015a.; OAJ 29.5.2015). Tuhannet osoittivat mieltään leikkauksia vastaan toivoen, että jatkossa koulutuksen arvostus kasvaisi eikä lisää leikkauksia tulisi (HS 2015a). Kuohuttavana puheenaiheena on ollut ammattiopintojen lyhentäminen kahteen vuoteen, kesäkauden hyödyntämisestä opinnoissa ja kaksivuorosysteemiin siirtyminen. OAJ vastustaa opintojen lyhentämistä vedoten mm. siihen, että osa valmistuvista ei olisi edes täysikäisiä. (HS 2015b.) Mielestäni koulutusten tiivistäminen ja tuominen lähemmäksi työelämää kuulostaa oikealta suunnalta. Opinnollistaminen on tässä oiva työkalu ja sitä itsekin työssäni aloittelen.

Ammatillinen koulutus on vetovoimaisempaa Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Ammatillisen koulutuksen suosio on noussut koko ajan 1990-luvulta lähtien ollen nyt jo 42%. Ammatillista koulutusta haluttaisiin viedä myös ulkomaille. Maksulliselle koulutukselle olisi kysyntää erityisesti terveydenhoitoalalla. (HS 2015d.) Suomessa on vuosittain noin 20 000 ulkomaista opiskelijaa hyödyntäen maksuttoman ja laadukkaan koulutuksen. (JYU 2015.)  Voitaisiinko leikkauksista kohdistuen suomalaiseen koulujärjestelmään edes osittain luopua jos ulkomaisten opiskelijoiden tuloa rajoitettaisiin tai ainakin määrättäisiin lukukausimaksu Ruotsin mallin mukaan? Ruotsissa ulkomaisten opiskelijoiden määrä väheni 15 000 8 000 lukukausimaksujen myötä. (HS 2015c.) Suomalainen koulutus on erittäin arvostettua ja luultavasti lukukausimaksujen aloittaminen ei lopettaisi kokonaan ulkomaalaisten opiskelijoiden tuloa. Pienempänä maana kuin Ruotsi houkuttelemme enemmän ulkomaisia opiskelijoita jo nyt. Haluaisin nähdä, että suomalaisille tarjottaisiin kattava koulutus ensin ja sitten vasta muun maan kansalaisille olematta kuitenkaan yhtään rasistinen. Helsingin sanomien (2015f.) haastattelussa Mikko Välimäki hämmästelee sitä kuinka vähän suomalaiset yritykset palkkaavat ulkomaisia opiskelijoita. Ilmaisen koulutuksen jälkeen he palaavat kotimaahansa, koska yritykset vaativat sujuvaa suomen kieltä työntekijöiltään.

Myös opiskelijoiden vastuuta ja velvollisuuksia pitäisi nostaa. Nykyinen tutkintoperusteinen malli antaa mahdollisuuden mennä siitä mistä aita on matalin. Kurssit saa suoritettua hyvinkin vaillinaisilla näytöillä ja läsnäoloilla. Ehkä koko hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on se, että mahdottomia tapauksiakin autetaan loppuun asti.  Yksilön vastuuta ei käytännössä ole, kun aina löytyy auttava käsi. Tukien tulisi olla vahvemmin vastikkeellisia. Opintotukea ei saa jos ei ole riittävää määrää opintopisteitä, mutta käytännössä opintopisteitä saa aika helposti. Tämä ei kannusta yrittämään parastaan opinnoissa. Ja toisaalta saman rahan saa vaikka opinnot keskeyttäisikin. EK:n (2015c.) julkaisemassa raportissa vertaillaan erilaisia kannustinloukkuja, jotka eivät rohkaise ihmisiä työn vastaanottamiseen. Tämä osaltaan vaikuttaa nuorten innokkuuteen opiskella, kun ilman ammattia ja työtä voi elellä yhtälailla kun töissä käydessä.

Tutustuin Opetushallituksen (2010, 67-68.) julkaisuun ammattiosaamisen näytöistä hotelli, ravintola- ja catering-alalla. Pääsääntöisesti näytöistä saatiin hyviä tai erittäin hyviä arvosanoja (4 tai 5) Useimmiten työelämän edustaja oli mukana näyttökeskustelussa, mutta arvosanoista yli puolet oli opettajien päättämiä. Parhaimmat arvosanot annettiin kun työelämän edustaja ja opiskelija tekivät kaksin arvioinnin. Näissä myös annettiin vähemmän tyydyttäviä arvosanoja. Tämä johtunee siitä, että hotelli- ja ravintola-alalla apukädet ovat erittäin tervetulleita ja ne ketkä näyttöön asti pääsevät, saavat useimmiten hyvät arvosanat. Mielestäni suurimpana ongelmana varsinkin nuorten työharjoitteluissa on paikalletulo ja sitä kautta hyväksyttyjen näyttöjen saaminen. Suurena haasteena monille on nukkuminen ja herääminen. (Velling, K 2007). Opettajilla saattaa olla opiskelijasta tietynlainen mielikuva koululta, joka ei kuitenkaan välttämättä ollenkaan näyttäydy työharjoittelussa. Itsekin olen huomannut, että opettajat usein johdattelevat numeroita haluamaansa suuntaan jo lähtötilanteen mukaan. Meillä näytössä on aina kolmikanta, jossa jokainen saa sanoa mielipiteensä arvosanaan.

Kasvatus on yksi elämän perustoiminnoista ja siitä löytyy tietoa niin alan kirjallisuudesta kuin myös sanomalehdistä ja muista medioista. Kaikki tieto ei läheskään ole kirjoitettu johonkin julkaisuun, vaan monet asiat ovat niin yleisiä, että ne tuntuvat itsestäänselviltä. Kasvatuksen lähtökohdat ovat kehittyneet aikojen kuluessa ihmisen evoluution aikana. (Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E., 2004, 13.)  Lukiessani eri väitöskirjoja ja pro-gradu tutkielmia, sain käsityksen, että opetusta ja kasvatusta tutkitaan erittäin laajasti. Se kertoo myös kuinka laaja-alaista oppiminen on, jokaisella alalla ja joka ikävaiheessa tapahtuu oppimista ja tietyt asiat kulkevat mukana läpi linjan (Siljander, A-M. 2009.) Selvää ainakin on, että opettajan ammatti on murroksessa ja jaksaminen kortilla muutoksien pyörteissä (Koli, A. 2014).

Aloitin tehtävän tekemisen sopivaan aikaan, juuri kun koulutus ja siitä tehtävät vähennykset puhuttivat jokaisessa sanomalehdessä. Valitsemani lehtijutut käsittelivät pitkälti koulutuksesta tehtäviä vähennyksiä, niitä edeltäviä tai seuraavia ilmiöitä sekä näitä aiheita tukevia kirjoituksia. Listasin käyttämäni kirjoitukset lähdeluettoloon, koska en nähnyt tarpeelliseksi tehdä listaa erikseen. En myöskään valinnut vain yhtä kirjoitusta käsiteltäväksi vaan linkitin kaikki yhtenäiseksi kokonaisuudeksi höystäen sitä omilla mielipiteilläni. Tehtävä oli erittäin mielenkiintoinen ja johdatteli hyvin ajatukset lähemmäksi koulumaailmaa. Vaikka teen tiiviisti yhteistyötä koulujen kanssa tälläkin hetkellä ja koko ajan meillä on joku työssäoppija, niin nyt asiaa katsoo hieman eri kantilta yrittäen asettua enemmän opettajan kuin työelämäedustajan saappaisiin.  Yleisesti koulutuksesta löytyy paljon mielenkiintoisia artikkeleita ja tutkimuksia. Ehdottomasti mielenkiintoisin juttu oli Kristi Lonkan (AKA 2015.) tutkimus diginatiiveista ja digimuukalaisista. Tämä avasi silmät siihen mitä opetus pitkälti nykyään ja kuinka suuri kuilu on vanhakantaisen koulujärjestelmät ja nykyajan oppijoiden välillä on. Myös työelämässä tarvittavien sosiaalisten ja viestinnällisten valmiuksien opetus on tutkimusten mukaan laadullisesti heikohkoa (Räisänen 2009, 7-10.) Juuri näihin asioihin koulutuksessa tulisi enemmän keskittyä, työelämän etsiessä hyviä tyyppejä, jotka osaavat etsiä ratkaisun ongelmiin oma-aloitteisesti. Sosiaalisesti lahjakkaat työntekijät pärjäävät monilla aloilla vaikka työtaito tai tiedot eivät olisi huippuluokkaa. Värtön (2015) pro-gradu herätti kysymyksen: Tarvitaanko opettajille ollenkaan tietyn alan pätevyyttä vai voisiko kouluissa olla vain  sosiaalisten, digitaalisten ja työelämätaitojen opettajia ja alan pätevyys hankittaisiinkin työelämässä? 

LÄHTEET

AKA 23.4.2015. Diginatiivit ja digimuukalaiset. Luettavissa: http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/diginatiivit/. Luettu: 7.7.2015.

EK 2015a. 22.4.2015.Työssäoppiminen antaa nuorelle arvokasta työkokemusta. Luettavissa: http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2015/04/22/tyossaoppiminen-antaa-nuorelle-arvokasta-tyokokemusta/. Luettu: 7.7.2015.

EK 2015b. 14.6.2015. Näytä, että osaat! Yritysten kokemuksia näyttötutkinnoista. Luettavissa: http://ek.fi/ajankohtaista/hyotytietoa-yrityksille/2015/06/14/nayta-etta-osaat-yritysten-kokemuksia-nayttotutkinnoista/. Luettu: 7.7.2015.

EK 2015c. 8.7.2015. EK löi pöytään 1500 €/kk-esimerkin – ”Miten tämä voi olla mahdollista Suomessa?”. Luettavissa: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/86562-ek-loi-poytaan-1500-eukk-esimerkin-miten-tama-voi-olla-mahdollista-suomessa. Luettu: 8.7.2015.

HS 2015a. 15.6.2015. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat opetukseen. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1434251881218. Luettu: 7.7.2015.

HS 2015b. Helsingin Sanomat 22.5.2015. Ammattiopintoja ei saa lyhentää. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1432187357186. Luettu: 28.6.2015.

HS 2015c. Helsingin Sanomat 4.6.2015. Hallitusneuvotteluiden taustamuistioissa ehdotetaan myös kesälukukautta ammattiopintoihin. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1433307463950. Luettu: 28.6.2015.

HS 2015d. Helsingin Sanomat 19.5.2015. Ammattikoulutkin haluavat myydä tutkintoja. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1432001120986. Luettu: 7.7.2015.

HS 2015e. Helsingin Sanomat 30.5.2015. Digitaalinen vallankumous tuo vaurautta ja massatyöttömyyttä. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1432874188021. Luettu: 28.6.2015.

HS 2015f. Helsingin sanomat 14.7.2015. Kotimainen ohjelmistoyritys Tuxera on teknologiaraketti – kasvua yli 6000 prosenttia. Luettavissa: http://www.hs.fi/paivanlehti/14072015/a1436759601190. Luettu: 14.7.2015.

Hyry, S. 2014. Helsingin yliopisto. Pro-gradu tutkielma. Uudenlaista pelisilmää etsimässä. Nuorisotyön ammatillinen rooli internetin toimintaympäristössä. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/137626. Luettu: 28.7.2015.

JYU 2015. Jyväskylän yliopisto 23.4.2015. Ammatillinen koulutus Suomessa vetovoimaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Luettavissa: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2015/04/tiedote-2015-04-23-09-23-01-400015. Luettu 28.6.2015.

Koli, A. 2014. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. Työn mieltä etsimässä : Työhyvinvoinnin edistäminen ammatinopettajien työssä. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136495. Luettu: 28.7.2015.

Nuorisotutkimusseura 2015. Nuoret luukulla Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Luettavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/nuoretluukulla.pdf. Luettu: 14.7.2015.

OAJ 29.5.2015. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset kohtuuttomat. Luettavissa: http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?&contentID=1408911388706&page_name=Ammatillisen+koulutuksen+leikkaukset+kohtuuttomia. Luettu: 28.6.2015.

OPH Koramo, M & Väyrynen, P. 2010. Näyttötietoa ammattiosaamisesta II. Luettavissa: http://www.oph.fi/download/126172_Nayttotietoa_ammattiosaamisesta_II.pdf. Luettu: 7.7.2015.

Rinne, R., Kivirauma J. & Lehtinen, E. 2004. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOY. Porvoo.

Räisänen, A. 2009. Sovitellen Sosiaaliset ja viestinnälliset valmiudet ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tiivistelmä. Luettavissa: http://karvi.fi/app/uploads/2014/09/KAN_38.pdf. Luettu: 7.7.2015.

Siljander, A-M. 2009. Helsingin yliopisto. Pro-gradu. Ammatillinen osaaminen ja täydennyskoulutus: tiedon ja osaamisen leviäminen osallistujien välillä. Leuttavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19962. Luettu: 28.7.2015.

Velling, K. 2007. Helsingin yliopisto. Pro-gradu. "No, suurimmaks osaks sen takii, ku mä en herää" : Ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden näkemykset poissaolojen merkityksestä opiskeluun. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/12730. Luettu: 27.8.2015.

Värtö, S. 2015. Helsingin yliopisto. Pro-gradu. ”Ai etkö oo pätevä?” – Vailla opettajankoulutusta olevien opettajien ajatuksia ja kokemuksia opettajan työstä sekä muodollisesta kelpoisuudesta. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154720. Luettu: 28.7.2015.