Asiallista on kuitenkin kyseenalaistaa akateemiseen
traditioon sisäänrakentunut metodologinen ritualismi, joka uskomusten mukaan,
takaa tulosten hyväksyttävyyden. Kehittämistutkimuksessa niin menetelmät kuin
teoriakin alistuu kehittämisen intentiolle, pyrkimykselle hakea parannusta
asiantilaan. Kehittämistutkimus tavoittelee ekonomisuutta ja realistimia
koettaen hyödyntää jo olemassaolevia ideoita. (Kotila, H. & Mutanen A. 2004, 84-85.) Vakiintunut
käsitys tutkimuksesta juontaa akateemisen tutkimuksen tavoitteesta tuottaa
luotettavaa ja relevanttia tietoa. Kehittämistutkimuksessa ei kuitenkaan ole
ensisijaisena tavoitteena tuottaa tietoa vaan etsiä käytännöllisiä ratkaisuja.
Tutkimusta se on kuitenkin, koska se hankkii tietoa toimivien ratkaisujen
perustaksi. Kehittämishakuisessa tutkimuksessa teoria on myös taustalla, ei
niinkään keskustelukumppanina, vaan tuomassa laajempaa ymmärrystä asian
taustalle. Kehittämistutkimus lähtökohtaisesti luotaa teorisointia
poikkitieteellisestä intressistä. (Kotila, H. & Mutanen A. 2004, 85-86.)
Olen tehnyt työssäni paljonkin
kehittämistyötä ja työotteeni on koko ajan uutta kehittävä. En toimi
opetustehtävissä, mutta organisaatiossamme on paljon koulumaisuutta. En
myöskään koe olevani tutkijatyyppi vaan
enemmänkin hetkessä innostuva tekijä, kokeilija. Työtäni voisi kutsua
praktikkotutkimukseksi, jonka tarkoituksena on parantaa omaa (ja/tai muiden) toimintaa
eikä niinkään tavoitella yleistettäviä totuuksia tai teorian kehitystä. Muodolliset
standardit eivät sovellu praktikkotutkimuksen kriteereiksi, vaan sitä on
arvioitava tarkoitusperistä ja menettelytavoista lähtien. (Kotila, H. & Mutanen
A. 2004, 83.)
Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa
toteutetussa metodologiprojektissa intendio oli "Kehittämistutkimuksen
lähestymistapa on idea sellaisesta tutkimusotteesta, jossa hyödyn tavoittelu
yhdistyy mahdollisuuteen jakaa tulokset laajempaan käyttöön". Sosiologi
Rangvall Kallebergin mukaan ihanteena on tutkimus, joka auttaa löytämään
käytännöllisiä ratkaisuja. Kehittämishakuinen tutkimus ei tyydy asiantilojen
kuvailuun, ymmärtämiseen tai selittämiseen vaan nimenomaan etsii niille
parempia vaihtoehtoja. Kehittämistutkimus tulee myös raportoida, mutta yleisönä
on tiedeyleisön sijaan käytännön yhteisöt, jotka saattavat oppia hankkeen tuloksista.
(Kotila, H. & Mutanen A. 2004, 84-86.)
Tästä juuri on kyse minun työssäni ja
työskentelytapani perustuu täysin tähän. Tähän säätiössämme on loistavat
mahdollisuudet ja olen saanut osallistua moniin kehittämisprojekteihin. "Yleismaailmallisesti" tällä hetkellä haluaisin luoda uudenlaista
valmennustapaa, jossa jokaisen yksilön tavoitteet otettaisiin paremmin
huomioon. Tähän liittyy vahvasti opinnollistaminen ja yhteistyö kouluihin.
Kahvilapajalla verkosto ei ole niinkään sosiaalipuolella vaan enemmänkin
liikumme koulu- ja työmaailman tontilla. Tähän yhteistyöhön haluaisin saada
enemmän toimivuutta sekä synergiaetuja. Myös pajalle tulevien nuorten
vastaanotto tulisi tehdä erilailla, osallisten heidät jo alusta pitäen
pohtimaan tiukemmin omaa tulevaisuuttaan ja ottamaan siitä vastuuta. Tähän
liittyy opiskeluihini liittyvä opinnollistamiskehittämisprojekti.
Selkeämpiä projekteja, joissa olen mukana on
suuri integraatio Hyrian kanssa (yhteiset työntekijät ja hankkeet sekä W&T
oppimisalusta), digitalisaatio- ja sosiaalipedagogiikan projekti. Integraation myötä Hyrian ja HRAKS:n johto
yhdisti voimansa. Meillä on yhteinen integraatio/toiminnanjohtaja sekä
controller. Tänä kesänä yksi Hyrian ammatillinen opettaja siirtyi säätiön
palvelukseen ja vastaa meidän yhteisestä Work and Train Willa -ravintolasta.
Tässä kehittämistyössä olen ollut vahvasti koko ajan mukana, koska vastaan
kaikesta meidän cateringtoiminnasta, jonka alaisuuten W&T Willa myös
kuuluu. W&T:ssä on meidän työkokeilijoita ja Hyrian opiskelijoita. Lyhyesti
kyse on koulun opetusravintolasta tuotuna kauppakeskukseen.
Vedän itse digitalisaatiotiimiä, jonka
tehtävänä on tutkia ja pohtia minkälaisia digitoimia alamme toteuttamaan
säätiössä. Päätettävämme on mitä työkaluja käytämme ja minkälaista koulutusta
sekä tukea tämä vaatii. Digitalisaatio on mielenkiintoinen projekti, jossa
tuntuu olevan loputtomasti mahdollisuuksia. Haasteena tuleekin olemaan oikeiden
tapojen löytäminen ja sen varmistaminen, etteivät ne jää pienen porukan omiksi
jutuiksi.
Digiprojekti alkoi tämän vuoden alussa.
Minulle annettiin tiimi vedettäväksi ja tehtäväksi hahmottaa mitä kaikkea hyötyä
digitalisaatio voisi meille säätiönä tuoda. Kokoonnuimme ensimmäisen kerran
tammikuussa orientoitumisella aiheeseen. Osalle tiimistä digi-sanakin jo nosti
karvat pystyyn ja jopa tiimin sisältä löytyi paljon muutovastarintaa, pelkoa ja
epätietoisuutta. Näitä tunteita lähdimme hälventämään tutustumalla aiheeseen.
Jokaiseen tiimiin toin uusia työkaluja ja annoin tiimille tehtäväksi tehdä
erilaisia digitekoja matkan varrella. Halusin ravistella normaalia
kokouskäytäntöä osallistamalla tiimiläiset vahvasti tiimin aikaansaannoksiin ja
toimimalla avoimesti. Avoimuus näkyy esimerkiksi blogimuotoisina pöytäkirjoina.
Koko säätiölle teetettiin Webrobol-kysely digitaidoista. Kyselystä selvisi,
että taidot ja kiinnostus ovat hyvin eri tasoilla. Koulutusta toivottiin laajasti
ja tähän olemme vastaamassa syksyn aikana.
Omassa työssäni valmentajana olen kokeillut
erilaisia digitaalisen valmennuksen keinoja. Pyrin työssäni täysin sähköiseen
toimintaan. Meillä on työpajalla käytössä iPad, älypuhelin ja kolme
pöytätietokonetta. Käytämme Google+ palvelua tiedottamiseen ja Microsoftin
Office365- palveluita muuhun työskentelyyn. Olen lisännyt Google+ palveluun kaikki
valmennettavat sekä työntekijät omaan yhteisöömme ja jakanut sitä kautta heille
erilaista materiaalia (ohjeita, reseptejä, opseja yms.)
Kaikki ohjeet meillä löytyvät QR-koodien takaa ja reseptit OneDrivesta. Myös
omavalvonnan kaavakkeet ja kaikille yhteiset kaavakkeet löytyvät iPadilta
pilvipalvelusta. Tiedotukset asiakkaille tulevat infotelevisioihin ja
asiakastyytyväisyyskyselyt toteutetaan sähköisinä Webropol-kyselyinä. Nuoret
osallistuvat vahvasti kahvilan sähköiseen markkinointiin. Heillä on omat
tunnukset Facebookkiin ja Instagramiin, joilla he pystyvät päivittämään
sosiaalista mediaa. Käytämme sähköistä kalenteria, mihin kirjaamme kaikki
tilaukset. Sähköistä kalenteria pystyy myös etänä päivittämään.
Kuulun myös Hyrian
digitalisaatio kärkihankeeseen. Helmikuussa olimme viisi päivää Lontoossa
kansainvälisillä digimessuilla syventämässä osaamistamme. Kärkihankkeen
tiimoilta olemme kehittäneet työssäoppimisten digitalisointia ja
pelillistämistä työparini kanssa. Toukokuussa osallistuin Hyrian
pelillistämisworkshoppiin,njossa kehitimme Hyrialle osallistavuutta parantavaa
peliä. Tämän olisi tarkoitus valmistua syksyn aikana. Syyskuussa olen lähdössä
apurahan turvin kansainväliseen Developing Digital Youthwork-seminaariin Ouluun
viikoksi. Täältä uskoisin saavani paljon työkaluja digitalisaation
kehittämiseen säätiössämme sekä Hyrialla.
Jo valmistunut sosiaalipedagigiikan projekti alkoi tammikuussa
2015. Aloitimme sosiaalipedagisen käyttöteorian tuomisen säätiöömme. Ryhmässä
oli mukana yksilövalmentajia, joilla pohjakoulutuksena sosionomi ja minä
edustamassa työvalmennusta restonomin taustallani. Aihealue oli alkuun hyvin vieras,
vaikka asiat mitkä sosiaalipedagogiikasta tuli ilmi, olivatkin niitä asioita,
joita meillä jo tehtiin. Tutustuimme erilaisiin materiaaleihin, joita teoriasta
löytyi ja käsittelimme niitä ryhmässämme. Teorian osaamista syvennettiin
kaksipäiväisillä Sosiaalipedagogian päivillä keväällä 2015. Teimme aikataulun
teorian esittelyyn, jalkautukseen ja juurrutukseen sekä materiaalit, joilla
halusimme kertoa tietoa eteenpäin.
Syksyllä 2015 Tallinnan kolmipäiväinen seminaarimme järjestettiin
sosiaalipedagogiikan perusteiden mukaisesti osallistaen koko henkilökunnan
mukaan. Seminaarissa käsittelimme eri osa-alueita laajasti erilaisten
ryhmätehtävien avulla. Aihe-alueita jatkotyöstettiin vielä syksyn
lähitiimeissä. Loppuvuodesta tietoa alettiin viemään valmennusasiakkaillemme
ryhmävalmennusten avulla. Tämän pohjalta jokainen yksikkö suunnitteli oman
sosiaalipedagogisen teorian mukaisen esittelypisteen itsestään meidän
sisäisille HRAXPO-messuille, jossa meidän ideologiaa jaettiin eteenpäin
verkostoille. Lopuksi keräsimme palautteet ja arvioinnin siitä kuinka hyvin
olimme onnistuneet juurruttamaan teorian käytännön tasolle ja päivittäiseen
työskentelyyn. Palautteet olivat loistavat ja projekti onnistui äärimmäisen
hyvin.
Työ jatkuu edelleen. Sosiaalipedagoginen työote
tuodaan esille jo haettaessa uusia työntekijöitä, heidän haastatteluissa,
perehdyttämisessä sekä mentorointiohjelman kautta että esimiestason
ohjauksessa. Tarkoituksena on, että sosiaalipedagogia ei unohdu tämän projektin
loputtua vaan se näkyy kaikessa meidän toiminnassa, kaikissa materiaaleissa ja
jokaisessa työtehtävässä jokaisen työntekijän toimesta.
Mielestäni juuri tämä meidän
projekti oli kehittämisorientoitunutta
tutkimusta. Pohdimme, että haluaisimme hyvälle toiminnallemme jonkinlaisen
teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuksissamme löysimme meille sopivan.
Mietimme, miltä osin teoria istuu meille jo valmiina ja mitä meidän tulee
kehittää, jotta voimme joka tilanteessa sanoa, toimineemme sosiaalipedagogisen
tavan mukaan. Joissakin kehittämishankkeissa idean toimivuus on varmistettava
ennen toteutusta ja toisissa, kuten tässä sosiaalipedagigiikan projektissa,
idea kehitellään toteutuksen kokeiluna ja enemmänkin yhteisöllisenä
oppimisprosessina. (Kotila,
H. & Mutanen A. 2004, 87.)
Kvalitatiivista tutkimusotetta, aineistonhankintaa, analyysia sekä
prosessia toteutin omassa opinnäytetyössäni, mutta liittyen tähän
sosiaalipedagogiikkaan, aiheesta tehtiin myös opinnäytetyö projektimme aikana.
Osa meidän ryhmästä teki aiheesta opinnäytetyön otsikolla Yhteisöllistä
työhyvinvointia rakentamassa Case Hyvinkään-Riihimäen seudun
ammattikoulutussäätiö. Tässä opinnäytetyössä kerättiin sekä kvalitatiivista
tietoa työhyvinnoinnista että kvantitatiivista tietoa haastatteluiden avulla.
Opinnäytetyöprosessi kulki koko ajan mukana projektissamme ja sitä kautta
saimme teoreettista tietoa kehittämistyömme avuksi.
Tieteellinen tutkimus antaa raamit
kehittämistoiminnalle. Kehittämistoiminta etenee tietyn kaavan mukaan joka
kerta ja tämä ohjaa kehittämistoimintaa oli kyseessä iso tai pieni asia.
Kehittäminen ilman suunnitelmaa, tavoitetta, aikataulua ja arviointia on
suhteellisen turhaa kehittämistä tai ainakaan siitä ei silloin jää
minkäänlaista tietoa, kuinka onnistunutta kehittäminen on. Ja toisaalta
kehittäminen ilman asiaan perehtymistä eli tutkimista on hakuammuntaa.
Nähdäkseni kehittämistä ei voi olla ilman tutkimusta.
LÄHTEET
Anttila, P. 2005 Ilmaisu,
teos, tekeminen ja tutkiva toiminta. AKATIIMI Oy. Hamina.
Kotila, H. & Mutanen, A.
2004. Tutkiva ja kehittävä ammattikorkeakoulu. Edita Prima. Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti